Anssi Pentsinen voitti Maastohiihdon Suomen Cupissa tammikuussa 2018 16,6 kilometrin Suomen mestaruuden vapaalla hiihtotavalla! 

Olen ottanut venyttelyn osaksi harjoitteluani

“Olin kuusivuotias, kun osallistuin ensimmäisiin hiihtokisoihin. Koti­kaupungissani Jämsässä kaikki harrastivat hiihtoa ja yleisurheilua, niin minäkin. Pidin jo pienenä liikunnallisista ja hulluistakin haasteista. 12-vuotiaana hiihdin Lapissa 60 kilometrin Vaskoolihiihdon yksin. Vanhemmat seisoivat ladun vieressä kannustamassa, kun hiihdin paksuissa verkkareissa. Tavoitteellisemmin aloin hiihtää 11-vuotiaana, jolloin sain seuran järjestämänä valmentajan. Hänen kanssaan harjoittelimme kesäisinkin. Minulla oli kova kilpailuvietti.

Yläasteen jälkeen lähdin Jyväskylään urheilulukioon hiihtolinjalle. Siinä vaiheessa lopetin yleisurheilutreeniä. Koulunkäynnin ohella harjoittelin päivässä tunnista kolmeen tuntiin. Kävin lukion läpi kolmessa vuodessa, mutta en vielä miettinyt hiihtouraa ammattina. Lukion jälkeen menin armeijaan ja sain hyvin urheiluvapaata. Ehdin treenata. Ensimmäistä kertaa opin myös harjoittelemaan itsenäisesti. Pysyin kehityksen kelkassa mutta en vielä saavuttanut loistavia tuloksia. Vuonna 2011 minut valittiin Oslon MM-kisoihin ja sen jälkeen maajoukkueeseen. Siinä vaiheessa harjoitteluni muuttui. Minusta tuli täysammattilainen. Samoihin aikoihin valmistuin rakennusinsinööriksi.

Treenaan kesäisin rullahiihtoa, pyöräilyä, juoksua ja loikkaharjoituksia. Hiihtäjät melovat ja soutavat, mutta itselleni ne lajit ovat jääneet vieraiksi. Kuntosalilla käyn säännöllisesti. Joogassa olin käynyt kerran Aasiassa, vaimoni innoittamana. Valmentajat ja fysioterapeutit olivat puhuneet lihashuollosta ja venyttelyn ja liikkuvuuden tärkeydestä aina, mutta juuri ne olivat muun harjoittelun ohella minulle henkisesti tylsimpiä ja vaikeimpia tehdä. Jos piti venytellä, laiskotti. Tarvitsin kovan paineen, jotta sain itseni motivoitua venyttelemään. Tarvitsin lähtemisen pakon. Kaikki muuttui, kun aloin käydä Studio Yininssä ja lisäsin päivään kolmannen harjoittelun.

Harjoituksesta tuli kokonaisvaltaista ja siinä oli rytmi

Jooga ja pilates eivät olleet täysin vieraita harjoituksia minulle. Omissa harjoituksissanikin oli avattu rintarankaa ja lisätty liikkuvuutta. Mutta en ollut aikaisemmin tehnyt liikkeitä sarjoina enkä opetellut hengityksen merkitystä. Nyt kaikilla asennoilla oli nimet, soturi ykköstä ja kakkosta. Harjoituksesta tuli kokonaisvaltaista ja siinä oli rytmi. Opin kissa-lehmä-asennon, alaspäin katsovan koiran, kyyhkyn. Huomasin, kuinka paljon hyötyä sain hengityksestä. Opin “laskemaan irti” lihaksesta venyttämis­vaiheessa. Maajoukkueen fysiologi, Jirka Ilomäki oli harjoituksissa mukana ja kokeilimme Studio Yinin Kauniaisten salilla Reformer pilates -tunteja. Reformer-laitteen nerokkuus on siinä, että jos jossakin “lihaksessa ei kynttilä syty”, eli hermotus ei mene johonkin tiettyyn pakaran tai jalan osa-alueeseen (mikä olisi ääremmäisen tärkeää), niin Reformer-laitteessa keho voidaan asettaa sellaiseen asentoon, että tietyn lihaksen on pakko tehdä töitä. Osa joogassa harjoittamistani liikkeistä edisti liikkuvuutta, osa keskivartalon hallintaa. Kävin powerjoogassa, yinjoogassa ja Terve Selkä -joogassa.

Yinjoogassa yllätyin iloisesti. Olin aikaisemmin tuntenut pientä kammoa pitkiin ja kokonais­valtaisiin, moneen minuutin venyttelyihin, sillä ne olivat tällaiselle lyhyen matkan sprintti­hiihtäjälle hankalia. Olin pelännyt, että kova venyttely tekisi lihaksesta löysän. Mutta nyt kun olen ottanut venyttelyn säännölliseksi osaksi harjoitustani ja oppinut jopa tekemään liikkeitä kevyesti, en enää pelkää, että lihas veltostuisi.

Olimme puhuneet valmentajien kanssa mindfullnesista ja stressitilanteen käsittelystä jo ennen kuin aloitin joogan. Silti jooga tuli hyvänä lisänä oppien päälle. Olen harjaantunut keskittymään hengitykseen ja yritän pysytellä ajatuksissa siinä hetkessä, joka juuri sillä hetkellä on käsillä. Tämä taito on tärkeä myös kilpailupäivänä. Minun lajini harrastajilla on neljä lähtöä kisapäivän aikana: ensin karsinta, alkuerä, välierä ja lopuksi finaali. Siinä kuluu viitisen tuntia. On tärkeää osata unohtaa edellinen suoritus ja keskittyä seuraavaan.

Terve Selkä -joogasta ja yinjoogasta apua alaselän ongelmiin

Menin joogaan myös siksi, että minulla huomattiin magneettikuvauksissa alaselässä pientä kulumaa. Se aiheuttaa välillä lihasjännityksiä tai noidannuolta ristiluun oikealle puolelle. Kaiken lisäksi hiihdossa nykyään suosittu tasatyöntö kuormittaa alaselän lihaksia. Alaselän ongelmat ovatkin hiihtäjien ammattivaiva. Terve Selkä -joogasta ja yinjoogasta on ollut alaselän ongelmiin apua. Kun saan avattua lantion seutua ja jalkoja, selkäkin on kunnossa. Mikään ei vedä vertoja sille, kun voi roikkua Terve Selkä -joogassa ylösalaisin ja antaa selän venyä.”

Ruokavalio uusiksi

Yhden vuoden ajan, vuonna 2013–2014 seurasin tarkasti, mitä söin. Sotshin olympiakisat pidettiin 1500 metrin korkeudessa ja minulla oli paineita pudottaa painoa. Siirryin gluteenittomalle ja maidottomalle paleo­dieetille. Paino putosi sinä vuonna nelisen kiloa, mikä oli ollut tavoitteenikin. Ruoka­valion noudattamisen haasteet tuntuivat talvella, koska matkoilla oli vaikea löytää gluteenitonta ruokaa. Lopetin tiukan ruoka­valion noudattamisen kauden jälkeen. Uuden harjoitus­kauden alettua muokkasin syömisiäni niin, että lisäsin ruokavaliooni kauraa ja muutamia viljatuotteita. Leipää ja pastaa en juuri syönyt. Jonkin verran söin välipalaksi mysliä. Sinä vuonna opin ruokailurytmeistä, ruoka-aineista ja hiilihydraatin tankkaamisesta. Päivän kokonais­energia­tarpeeni vaihtelee. Tavallisena eli perusaineenvaihduntapäivänä tarvitsen 3000 kaloria, kovana harjoituspäivänä 6000–7000. Silloin saa syödä koko päivän, varsinkin jos haluaa syödä muutakin kuin rasvaa.